Se oli sit vika tanssi tunti tän vuoden puolel =( Olen surullinen myönnän. Tai mitä muutakaa voi olla ku joutuu luopuu jostain mitä oikeesti rakastaa, ainoosta asiasta mitä tehdessä unohtaa kaiken muun ja rentoutuu. Tota meinaan oikeesti tanssi tekee mulle. Mä meen tanssi tunnille aina nollaa kaiken. Voin mennä sinne alla päin mut en muista montaa kertaa kymmenen vuoden sisält et oisin tullu salist ulos edellee naama nurinpäin. En oikeestaa itekkää tajuu miten tanssi voi merkata mulle noin paljon. Mut täl hetkel mietin vaan et meen maanantain sinne leikkaukseen ja sen jälkeen mun jalka on parempi, ainaki toivottavasti pystyn tanssii kauemmin ja niin ettei jalkaan satu jatkuvasti. Eipä tässä muuta kirjottelen varmaan täs viel ennen sitä leikkausta =) Jos vaik alkaa viel jänskättää loppu viikkoo kohden :D Koska mikä oudointa mua ei viel jännitä ;o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti